Mä näin sut jo kaukaa,
Enkä saa mielen rauhaa,
Ennenkun pidät musta kiinni (älä päästä irti)
Oon etsinyt jo kauan,
Sitä mitä haluan,
Haluun pitää susta kiinni (älä päästä irti)

Nyt alkoi virallisesti hiihtoloma.. Maanantai ja minä kotona. Outoa, viikonloppukin tuntui niin ihanan pitkältä. Tänään olen ihme ja kyllä ollut koko päivän kotona ja niin olisi tarkoituskin, jollen innostu lähtemään vielä illalla jonnekkin. Käytiin tänään kunnolla Vapun kanssa ratsastamassa, kun pakkanenkin vähän helpotti täksi päiväksi eikä tuullut enää ikävästi. Mentiin kuitenkin ilman satulaa, niin oli paljon lämpöisempi mennä kun sai istua lämpöisen selän päällä. Vaikka Uppis on ollut vähän kevyemmällä viimeiset kaksi päivää, mies oli tänään aivan ihana! Johtui varmaan myös siitä, että ilman satulaa mentäessä Uppis on aina paljon rauhallisempi ja varovaisempi. Liideltiin ympäri kenttää ja Uppis näytti hienot keskiravit, ravi näytti kuulemma aivan erilaiselta kuin Uppis venytti vaikkei vauhti kiihtynyt nyt yhtään! Hienoa!:) Laukoissa Uppis keksi taas että jihuu, ilman satulaa mentäessä on kiva heittää vähän pyllyä:) Onneksi kyydissä oli helppo pysyä koska pukit olivat sitä ilmansatulaaonkivaheittääpikkupukkeja - luokkaa. Aws, Uppiainen oli niin nöyrää poikaa. Oli kiva loikoilla Uppiksen selässä kun ei parka uskaltanut liikkua yhtään. Kotiin päin ratsastaessakin se oli kuin muuli, lönkytteli kaikessa rauhassa pitkin ohjin. Vastaan tulevaa autoa piti tällä kertaa vähän kytätä, ja meinattiin loikata ojaan. Kun runttasin ojan puoleisen pohkeen kiinni, Uppis mulkaisi sivulle ja tajusi itsekkin että lumen alla on edelleen se syvä oja eikä sitten uskaltanut loikata sinne vaan sätki hetken paikallaan kunnes auto jatkoi matkaa. Eikä jäännyt edes höhellys päälle pikku säpsyilyn jälkeen, mikä on Uunolta paljon!
   Jesseä hypytettin vähän tänään ja palauteltiin mieleen kuljetuskopin käyttöä. Se ei ollut vaikeaa, koppi lattialle, luukku auki, kutsuhuuto Jesselle ja kissa juoksi pää kolmantena jalkana koppiin. Vaikeaa oli vain saada kissa ulos sieltä, Jesse vain kökötti kopissa ja odotti että nyt sitten lähdetään. Kun laitoin kopin luukun kiinni, yritti Jesse itse pikku kätösin saada sen auki. Vihasesti se sitten maukaisikin kun tajusi että ei lähdetäkkään minnekkään. Noo, huhtikuuta odotellessa.:)