Haaveet kaatuu,
Niitä nousemaan en saa.
Haaveet kaatuu,
Tahdoin paljon kauniimpaa.
Haaveet kaatuu,
Varjot saapuu.

Olipa viikonloppu taas, ei voi muuta sanoa.. Eilen meillä oli Uppiksen kanssa Sipan valmennus ja mentiin kaksi tuntia! Harjoiteltiin paljon avoja, niin että ensin tultiin voltti, sitten avoa yksi sivu ja taas voltti. Aluksi vähän vängerrettiin sinne sun tänne kun heppakin kävi vähän yli kierroksilla kahden vaparin jälkeen, mutta kun askelkin alkoi tulla maltillisemmaksi tuli tosi hienoa avotaivutusta! Laukoissa oli ihan ok, mutta kun kuski ja hevonen alkoi todenteolla väsyä ja keskittyminen herpaantua, piti vähän rauhoitella molempia ravikahdeksikolla laukkojen jälkeen. Oli todella rankkaa, hyvä että pystyssä enää pysyin kun tallin pihalla hyppäsin selästä alas. Huhhuh! Sipa on kyllä niin hyvä kun ei päästä yhtään helpolla hommista!
   Tänään oli tarkoitus mennä Malaskan valmennukseen ekaa kertaa Uunolla. Sipakin tuli katsomaan. Niina toi treikulla oman heppansa mukaan valmennukseen ja meidän lisäksi oli vielä Vappu Hamilla. Puunasin Uppista varmaan lähemmäs kaksi tuntia, että olis varmasti komee poika alla.. Kentällä kaikki alkoi hyvin, ravailtiin vähän alkuverkaksi ja Malaskankin oli tarkoitus käydä Uunon selässä vähän testaamassa että miten heppa kulkee. Mutta - kun aloimme ravata vasempaan suuntaan, alkoi Uppis ontua oikeaa etusta. Taas. Taas sitä samaa jalkaa, minkä kanssa on ollut aikasemminkin ongelmia.. Ei muuta kuin Uppis talliin ja vaihto Ezzinaan ja Ezzinan kanssa ravilla kentälle ja ehdittiin vielä hyvin mukaan valmennukseen. Aluksi en olisi malttanut keskittyä tamman kanssa kun mielessä pyöri vain Uppiksen jalka ja olisi koko ajan tehnyt mieli lähteä viilentämään sitä, vaikka äiti oli jo tehnyt sen. Teimme sitten avoja ja suoristelimme Ezzinaa. Ezzi tuntui vähän vinolta ja Malaskakin sanoi siitä. Kun Ezzinan sai kovan puserruksen jälkeen suoraksi molempiin suuntiin ja pohkeiden väliin alkoi se tuntua paremmalta. Ekassa laukan nostossa poni suorastaan räjähti käsiin, jonka jälkeen neuvoteltiin käynnissä että mennäänkö taakse vai eteen päin. Ezzin rauhoittuessa otimme uusintakierroksen ja laukka tuntui heti paljon paremmalta. Tein taas niin että ensin vähän kokosin, että malttoi myös hidastaa ja sitten annoin pidentää askelta. Ezzina oli tosi hyvän tuntuinen ja myös laukan jälkeen oli hieno neiti ja malttoi kuunnella, eikä alkanut pomppia joka ilman suuntaan. Valmennuksen jälkeen oltiin Ezzinan kanssa niin hikisiä että ötökätkin alkoi pyöriä ympärillämme..
   Oon sitten vieläkin kotona, kun en kirveelläkään olisi ehtinyt seitsemän bussiin, kun hoitelin Ezzinan ja Uppiksen vielä ja viilensin Uppiksen jalkoja uudelleen. Malaskakin katsoi Uppiksen jalkoja ja näytti kohtia missä oli nestettä. Ei muuta kun eläinlääkäri kehiin ja toivotaan parasta.. Ei malttais lähteä tänään illalla harjuun ja jättää Uunoa saikulle.. Onneks äiti on kotona viilentämässä potilaan jalkoja. Toivottavasti ei oo mitää sen vakavaa.. Ei oo kivaa jos Uppis joutuu seisomaan taas yli kuukauden niin kuin viime kesänä saman jalan takia..
   Huoh. Jos Uppis nyt on saikulla niin milläs hepalla mie nyt harjottelen kun ei harjussakaan oo oikein mitään mahiksia kun ratsastustunteja on niin harvakseltaan tiedossa. Onneks saan sentään mennä Ezzinalla seuraavaan Malaskan valkkuun, mutta sekin on vast kahen viikon päästä.. Ei tuu taas mitää :( Toivotaan että koht on taas menopeli kunnossa, niin keritään vielä kisoihinkin treenaamaan..


Tämän päiväistä kuva matskua.