Tästä alkaa se mihin kaikki loppuu
Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu
Tää on se kipu sisäl mikä pistää ajatteleen
Ajan mateleen ja taas vaan vilistään sanat eteen
Sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii
Jotka valvottaa taas mua koko läpi yön sit
Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit
Ja Vihdoin viimein onnelisuuden mä myönsin
Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu
On vaan pakko vain elämän armoille antautuu
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu
Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun
Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana
Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudata
Mut en mä pysty enkä mä haluu
Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun

Jexu lähti tänään sitten laukkamaan hevosten taivaaseen, ilman kipuja, vapaana. Hyvästi ystävä.

Minusta on hienoa, että Jexun omistaja pystyi tekemään päätöksen. Jexun puhkuri alkoi mennä vain huonoompaan suuntaan, vaikka kesällä se olikin elämänsä kunnossa. Ihanan kesän sainkin viettää tuon erikoisen hevosen kanssa, ratsastellen kyliä pitkin ja taluttaen sitä mäkiä ylös, kuntouttaen sitä.
   Ilman hevosta ei omistaja kuitenkaan aio mennä, ja tarkoituksena olisi kahden viikon päästä lähtä ajamaan kolmen tunnin matka katsomaan uutta hevosta. Totta kai se on vaikeaa, mutta en usko että Jexukaan haluaa että jäämme surkuttelemaan sen perään, kun sillä on nyt hyvä olla. Kyseessä olisi jälleen kerran lämminverinen. Minua on pyydetty koeratsastamaan kyseinen otus ja niin aion tehdäkkin. Odotan jännityksellä.
 
Hevosmaailma on mennyt muutenkin vähän vaihtelevasti. Uunolla aloitan treenaamisen kesän kouluradoille ja etsinnässä uusi vuokrahevonen. (Selitän kohta miten Lankulle kävi, arvaten paskanaamat!) Äiti on kysynyt Ezzinaa, mutta se ei tarvitse ainakaan vielä vuokraajaa. Enkä tiedä tahtoisinko kuitenkaan enää ratsastaa sillä, koska paskanaamat saavat raivarit ja alkavat taas tarjota siitä rahaa.
   Mutta. Lankku on mennyttä, jälleen kerran näiden sairaiden paskanaamojen takia. Tänään ne olivat ruinanneet Lankun itselleen ja lähteneet ratsastamaan sillä - ontuvalla hevosella - ja vielä ravanneet maastossa. Olin ihan raivona! Ensin ne vei multa Ezzinan, nyt Lankun?! Mitä helvettiä niiden pienissä aivoissa oikein liikkuu? Sinne meni sitten sekin vuokris. Tästä hyvästi saavat paskanaamat aamulla märkää aamupostia, kun tungettiin illalla myöhään Vapun kanssa sinne lunta.

Tälläisissä merkeissä siis. Uuno kulki tänään aivan ihanasti. Ah. Laukkaa kevyessä istunnassa, ilman huolia aurinko paistaen. Miksi elämä ei voisi olla niin helppoa?