Tänään lähdettiin heti aamusta kissanäyttelyhin - vain haistelemaan tunnelmaa ja opettelemaan käyntännön asioita. Vapulla oli estekisat ja Ninnin piti liikuttaa Hilokki, joten lähdin matkaan äitin kanssa. Mahtavan näköisiä kissoja kyllä oli, sekä rotu - että maatiaskissat. Mutta ehdottomasti ihastuin ocicatteihin ja Bengaleihin. Ja söpöihin curly pentuihin:)
    Luulen että Jesse oppii olemaan ihan nätisti näyttelyissä, mutta hälinä tekee sen varmaan hermostuneeksi.. Ja saattaa se sähistäkin muille kissoille. Olisi kyllä kieltämättä noloa, jos se kriittisellä hetkellä alkaisi rimpuloimaan ja sähisemään. 
   Bonjasin näyttelyistä myös upean kotikissan, Nemo Pongon.
Kuviakin napsin, tosin tuli aika huonoja kun en viitsinyt häiritä kauhesti kissoja salamalla ja kun kissan olivat häkissä, niin ei päässyt tarpeeksi lähelle.
 Söpö american curly pentu, joka oli myytävänä. Olisin voinnu sujauttaa sen taskuun ja viedä Jessen kaveriksi (8 Toinen pentu nukkuu oikealla nurkalla, näkyy vain osa.
   Kotiin näyttelyiden jälkeen, syömään ja sieltä suoraan tallille. Oli taas kiva paukkupakkanen, joten varustin taas itseni miselinukoksi. Uuno tulikin tarhasta mielellään sisälle, lämpimään karsinaan mutustelemaan heiniä. Hoitelin Uunoa ja laitoin kamat päälle. Tein myös Uunolle söpön letin etuharjaan ja Uuno pukkasi mua turvallaan nolona. Poju olikin niin nöyrää poikaa letti päässään, eikä pelleillyt edes satulan laiton kanssa.
    Lähdettiin kentälle sitten, heidi tuli Jaffalla ja Vappu tuli kuvaamaan. Heti alussa Uuno oli taivaallinen - kerrankin mentiin kunnon alkukäynnit, eikä touhotettu eteenpäin.
 Uuno oli tosi maltillinen. Käynnit sujui loistavasti, samoin ravit. Ei hössötystä, eikä mitään turhan päiväistä säätämistä. Ehkä se johtui kauniista etutukka letistämme?;)
    Sitten kun oltiin tarpeeksi ravailtu Uuno kuumeni ja alkoi tavanomaiset kuulolle, siirtymiä, rauhoittelua - tehtävät ja sainkin keskittyä siihen. Yli tunti mentiin eikä silti oikein enää onnannut mitenkään kauhean hyvin, mutta lopussa tuntui ravi aika hyvältä ja Uunokin meni niin nätisti muodossa, kun halusi sekin varmaan päästä jo pälkähästä ja mennä kotiin.
   Laukkamaan en alkanut kuitenkaan, sen verran oli tänään pidättämistä. Tuloksena ehjät haskat oli menny parista kohtaa melkein puhki!