Tuuli repii, kun oltais me sivuja vaan,
Jotka joku pois heittänyt on selattuaan.
Eipä kaunista oltais me luettavaa,
Rivit sekaisin, ei paljon kerrottavaa.

Kesä on tulossa. Taivaalta sataa kerrankin raikastavaa vettä, eikä jäätävää lunta. Sateen jälkeen paistaa kesäaurinko. Mikä onkaan ihanempaa, kun ratsastaa vihreällä pellolla Uunon kanssa sateen jälkeen auringon porottaessa tai juosta Jessen kanssa metsässä hullunlailla ja pysähtyä välillä hengittämään? Ja välillä juosta hullunlailla sateen suojaan kertomaan kummitustarinoita..
   Jessen kanssa ollaan siis ihanien ilmojen kunniaksi jatkettu metsälinjalla ja ollaan käyty vaikkapa missä tutkimusmatkailulla. Uunolla ollaan taas menty kentällä ja jätetty ne esteet kesälomalle. Ratsastin tänään vaihtelun vuoksi myös Ezzinalla ja meni tosi hyvin. Neiti oli säpäkkänä, mutta kulki hienosti kun hetken jaksoi vääntää. 
   Kouluhommat pitäis jälleen kerran saada ruotuun ja tänään pitäisi vielä tehä ruotsin lisäkurssin aine. Kuvitelkaa millaista tekstiä kutosen ruotsin oppilas saa. Järkyttäviä kieliopillisia virheitä;) Heh, no ehkä saan siitä sellaisen että menee kurssista läpi.




Pidä kiinni, hei, mua,
Niin mä pitää voin sua.
Kyllä kaverilta pitää aina saada tukea.

Mutta satoi tai paistoi, me yritetään
Päästä kaverin luo yötä viettelemään.
Me on pihoilla huudeltu: "Tu avaamaan",
Mutta jengi on poissa tai piilossa vaan.


Hei, me heilutaan taas, mutta ei me kaaduta.
Ehkä väsyttää vähän, mutta nyt ei nukuta.
Hei, me heilutaan taas, mutta ei me kaaduta.
Ei me menneisyyttä kaduta tai sitä kelata.
Ei se meidän syy oo, jos on suunta hukassa,
Kellot takaperin käy, maailma on vinossa