I stumble through the wreckage,
rusted from the rain.
There's nothing left to salvage,
no one left to blame.
Among the broken mirrors,
I don't look the same.
I'm rusted from the rain,
I'm rusted from the rain.





On jäännyt pari päivää välistä kun en ole jaksanut kirjoittaa. Ei ole kyllä tapahtunut mitään maailmaani järkyttävää, hyvä siis niin. Kesäloman viimeinen viikkoa pyörähti tänään käyntiin, enkä oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Monet kaverini aloittavat koulun jo huomenna, Henna menee lukioon, Vappu jatkaa ysille. Kamalaa, että koulussa ei enää odota ne tutut ja turvalliset ihmiset! Tuntuu kuin kääntäisin elämässä ihan uuden sivun, uuden alun tälle kaikelle. Sunnuntai iltapäivällä minä lähden Harjuun Ninnin kanssa, asumaan viikoiksi opiskelija-asuntoihin ja opiskelemaan juuri sitä alaa mitä olen halunnut aina. En vieläkään ole oikein osannut sulattaa koko asiaa, vaikka mahtavaltahan se tuntuu. Ehkä sitten siellä Harjussa tajuan oikeasti että en ole enää palaamassa ylä-asteelle.
   Jessekin on kasvanut aikuiseksi ja näen sitä kohta enää vain viikonloppuisin ja lomisin. Samoin Uppis jää kotiin, mutta otan sen kyllä Harjuun luultavasti kilpailuihin ja ainakin välikokeisiin yritän sen kanssa treenata. Jesse täyttää ylihuomenna yksi vuotta, ja sen kunniaksi pesin sen eilen. Nyt turkki hohtaa puhtauttaan ja se voi hyvin mielen viettää 1-vuotis synttäreitään yli huomenna. Pikku kissastani on tullut jo iso poika, kai se on uskottava vaikka äsken se oli vielä niin pieni ja avuton :'(<3
   Tänään pitäisi pakkailla Harjuun ja mennä yllätys, yllätys Vapun kanssa ratsastamaan:-)