Tänään oli vika päivä Harjussa ennen viikonloppua ja meillä oli vain liikuntaa aamulla. Mentiin opettajan pakettiautolla metsään niin pitkälle kun päästiin ja loppumetrit käveltiin huimalle kalliolle. Oltiin käyty tuolla aiemmin viikolla ja myös vanhassa punkkerissa taskulamppujen kanssa tutkimassa. Nyt oli sitten ohjelmassa kalliokiipeilyä. Tai oikeastaan tarkoitus oli lasketa narun kanssa ylhäältä alas kalliota pitkin. Se kuulosti ja näytti niin helpolta, mutta kun erehtyi itse astumaan vähänkin liian lähelle kallion reunaa näkyi pysty suora 15 metrin korkuinen pudotus. Täytyy tunnustaa että silloin alkoi vähän vapisuttamaan yhtä sun toista;)
   Ensin harjoiteltiin laskeutumista maan tasalla ja se tuntui ihan helpolta. Sen jälkeen mentiin kallion reunalle ja ihme kyllä minä uskaltauduin ensimmäiseksi, vaikka jalat tärisivätkin jonkin verran. Aioin voittaa pelkoni. Kaikkein pahinta oli mennä kallion reunalle ja alkaa narun varassa nojaamaan tyhjyyteen. Pelko katosi kuitenkin suurimmaksi osaksi siinä vaiheessa kuin sain jalat kallion seinämää vasten. Pääsin sutjakasti alas asti ja kun jalat koskettivat taas maan pintaa niin tuntui kuin koko kroppa olisi vajonnut yhteen kasaan helpotuksen tunteen vallatessa minut.
   Ninnin isä haki meidät ja päästiin sitten jo ajoissa kotiin. Menin heti moikkamaan Jesseä, vaihtamaan tallikamat ja ratsastamaan Uppiksella. Miten ihanalta ratsastaminen tuntuikaan tutulla Uppiaisella! Uppis meni myös mainiosti ja harjoiteltiin keskiravia, mikä sujui kertakaikkiaan upeasti. Tulispa Harjuun joku kiva valmennus mihi vois mennä Uppiksen kanssa:)
   Huomenna tiedossa Vapun ylläpitohevosen metsästystä ja ollaan menossa katsomaan jotain suokkia:)

Siellä mennään. Hurjaa oli!:D