Pääsimme eilen Uunon kanssa poseeraamaan ihan oikealla dikijärkkärille, joka kyllä pelotti Uunoa, kamerakammoinen kun Uppis sattuu olemaan. Muuten mentiin ihan mallikkaasti, mutta kameran ohi mentiinkiin mulkoillen, korvat hörössä ja Uuno tuntui siltä kuin olisi unohtanut mitä tarkoitti pidäte. Kuvaajan pyynnöstä otimme myös laukkaa, josta tulikin melko pukkirikas laukan näyte.. Kuvat olivat huonosta säästä riippumatta todella upeita, vaikka omat ilmeeni ovat taas niin ihania. Taidat tosissani ratsastaa aina suu auki ja silmät lautasina. Kaikken noloin ilme minulla on tässä:

En kyllä käsitä mitä ihmettä minä tuossakin ajattelin. Uunokin irvistää somasti hampaitaan. Me ollaankin Uunon kanssa niin huippu hyvä kuvaus kohde. Ehkäpä ilmeet johtuvat siitä, kun olimme niin lähellä lihansyöjä kameraa..

Heh, kyllä tässäkin minulla on niin hieno ilme, että. On sitä leipä läppää niin vaikea pitää kiinni, kun pitää keskittyä. Uuno kulki muuten ihan ok, tosin pidätteet sai olla joskin vähän suurempia että herran malttoi odottaa.


Ja laukoissa meinas lähtä koko hepo hanskoista..



Tälläisissä tunnelmissa siis. Muutenkin on nyt mennyt hyvin, en ole jaksanut tressata koulua ja opiskelupaikkoja ja olen jaksanut enemmän keskittyä ratsastuspuoleen. Kisojahan se äiti vihjaili jälleen, mutta en ole itse vielä varma. Jokin omituinen pelko jyskyttää edelleen takaraivossa, mutta onneksi kesään on vielä aikaa. Ehkä me vielä Uunon kanssa opitaan lisään ja minäkin rohkaistun. Kouluvalmennuskin olisi tiedossa.. Huh. Tuntuu kun hevonen olisi miljoona kertaa parempi kuin ratsastaja, vaikka Uuno onkin omani. Toki se on kuuma ja vaativa hevonen, ja sen kanssa työskentely vie aikaa.