Kympiks kouluun ja yhelt kotiin. Vähä oma lomaa pitelen siis, en jaksan olla bilsan ja matikan tunnil koulussa. 
    Sain Vapun suostuteltua tulemaan mun kanssa samalla bussilla ja tulemaan meille. Oltiin meillä kolmeen asti, luettiin vanhoja hevoshulluja ja naurettiin niiden idioottimaisille jutuille. Lähdettiin sitten kävelemään lumisateessa Vapulle. Kun mentiin kentän ohi ei meinattu tunnistaa kuka siellä laukkasi - mutta Uunohan se oli. Jestas millaista laukkaa se meni! Laukka onkin Uunon kehutuin askel-laji, suomenhevoseksi kuulemma tosi hienoa. Ei jääty kuitenkaan katsomaan, kun lunta tuli niin kauhesti. Matkalla aloin kauhistelemaan, kuinka tasokas Uuno mulle oli - mitä jos joku huippuvalmentaja tulee ja tarjoaa siitä älyttömän summan..? Onneksi äitikin on sanonut että Uunoa ei myydä, vaikka ostajia sille olisikin mielinmäärin.. Onneksi. Olisi ihan kauheaa myydä Uuno siksi, että se on liian hyvä. Tai pikemminkin liian vaativa ja vaikea mulle..
    Vapulla pelattiin GH'ta, vaikka itse olenkin siinä surkea. Suunniteltiin myös meidän omaan heppaleiriin leirikutsua, ja sitten kello tulikin jo puoli kuusi ja Tuomas tuli hakemaan mut.
   Kotona oottikin.. KOULUSATULA! Vihdoin se oli saapunut! Haukkasin nopeasti purtavaa ja syöksyin talliin. Juuri sellainen niinkuin olin ajatellut! Tosin kulunut, mutta kyllä se hoituu kun vähän laittaa rasvaa päälle.. En malttanut odottaa huomiseen - eikä tosin äitikään ja sovitettiin sitä Uunolle. Jesjesjes! Takakaari ei noussut yhtään, lapoihin jäi sopivasti tilaa, säkä oli tilava... Mut pakko kai kuulla vielä jonkun asiantuntijan viiminen sana. Uhuhh<3. Se satula on jo melkeen mun! Hihiihi, en malta ottaa:)


 
Melkein tälläinen, paitsi ilman viiruja.