Pimeässä yössä kiillät kultaa,
Sun rakkauttesi maani saartaa.
Rubiinikuori ja viha väistää,
Säteilee surun pois meistä.
Sä pidät musta huolta.



Aamut on kylmiä ja maa on jäässä. Jesse nostelee tassujaan kahisevassa maassa ja ravistelee niitä vähän väliä. Uppis viettää viimeisiä öitä ulkona kaksi loimea päällään. Minä tungen talvitakkia ja villasukkia aamulla tallille lähtiessä. Ja valitsen mielummin ne paksummat ratsastushanskat. Onko tämä nyt sitten sitä syksyä..

Tänään aamulla oli Sipan valmennus. Ajattelin että Uuno olisi varmaan vähän säpsy kun piti mennä kaikista pelottavista kulmista ja Ezzinakin pomppi sinne tänne, mutta ei - Uuno oli kerta kaikkiaan loistava! Ensin Uuno ei meinannut millään tajuta, että siltä haetaan pidempää muotoa ja askelta, mutta kun Uppis tajusi homman niin koko heppa oikein ryhdistäytyi ja näytti hienointa harjoitusravia mitä jaloista löytyy. Laukoissakin heppa oli kevyt kuin keijukainen, ja tuntui kun ohjien päässä olisi ollut höyhen. Ensin Uppis meni tooosi hidasta laukkaa ja oikein yllättyi kun se sai mennä jopa keskilaukkaa! Laukkataivutukset sisään ja ulos tuntui Uunosta helpolta ja pienet voltitkin laukassa onnistuivat melkein pelkällä ulko-ohjalla! Mahtava valmennus jäi paljon parempi fiilis kun viime viikolla! 
   Muuten sitten vietin melkein koko päivän kotosella ja Jesse pääsi aamulla ja päivällä pitkälle lenkille. Illalla yksi vanha lapsuuden kaveri pyysi yllätten lenkille, vaikken ollut nähnyt tätä pitkään aikaan. Olihan se mukava vaihdella kuulumisia ja sitten vielä urheilla yksin kotiin. Hm.. pitäis vissii muutenkin nähdä vanhoja ihania kavereita paaljon useimmin, mut noi hevoset syö aikaa..