Nukuin viime yönä ihanat kaksi tuntia. Pyörin sängyssä hikisenä ja takaraivossa jyskytti seuraavan päivän yhteishaku. Kun sain nukahdettua kunnolla, piippasi kello minut kuudelta ylös. Mahassa pyöri perhoset. Koko tulevaisuus edessäni, kello 10.00.
   Haku sujui kuitenkin hyvin. Hain ykkösenä Harjuun joustavalla haulla, johon kirjoitin että meillä on talli ja aion perustaa ratsastuskoulun aikuisena. Kakkoseksi meni ensihoito ja vikaksi kamalin - lukio. Toivon vaan sydämeni pohjasta pääseväni harjuun, ettei tarvitse jäädä jumittamaan entiseen kouluun, ja katsella samoja, karseita naamoja, jotka nauravat päin naamaa ja puhuvat paskaa.

Kun menin kotiin, sain kuulla kamalian uutisia. Jexu on päätetty lopettaa puhkurin vuoksi. Tuntui kun koko maailma olisi murentunut käsiin, jälleen kerran. Hellyyden kipeä Jexu, jolla kesällä ratsastelin hiekkatietä pitkin, hyppäsin pikkuesteitä ja kävin tunneillakin muutaman kerran. Se sama iloinen hevonen, joka oli ollut elämänsä kunnossa kesällä. Miksi kaikki parhaat lähtevät aina ensimmäisinä?

Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se ois kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Lepää rauhassa upea hevonen, tapaamme vielä.