Onneksi tuli paljon lunta tälle päivälle, niin Uuno pääsi pohraamaan virtaisuuttaan kentälle lumihankeen. Oli ainakin huomattavasti helpompi hallita kuumakallea kun se joutui nostelemaan kinttujaan niin paljon kun pohja oli niin raskas. Vaikka hiki tuli pintaan molemmille, Uuno olisi tahtonut ravailla lumessa vaikka maailman tappiin asti.. Kotimatkallakin se pörhöili vielä ja oli kuin lentoon lähdössä, joten mentiin Ezzinan persuksissa kiinni ja ohjat oli sellaiset kahden sentin pituiset.. Heti kun käännyttiin tallipolulle rauhoittui taas kummasti ja pystyi antamaan pitkän ohjan. Ihmetteli varmaan itsekkin pörhöilyään taas kerran. Tämän päiväisiä ratsastuskuvia täällä, KLIK!