..Kymmenen. Kymmenen päivää yhteistä aikaa luokkamme kanssa. Ja sitten tiet eroavat ja jokainen alkaa harjoitella aikuisuutta, eri aloilla. En silti halua kasvaa erilleen ystävistäni ja jättää heitä uusien tuulien puhaltaessa. On kurjaa, etten näekkään niitä iloisia naamoja joka aamu tullessani kouluun. Onneksi edes Ninni on tulossa samaan kouluun kanssani.
   Peruskoulu on mennyt aika siivillä. Olen saannut hirveästi uusia kavereita, jotka ovat kestäneet minut tälläisenä kun olen ja piristäneet rankkoja koulupäiviä. Erityismaininnan ansaitsevat ainakin Ninni, Henna, Vappu ja Meri ja toki ne kaikki muutkin ihanan, ihanat ihmiset. Maailma muuttuu, mutta ystävät ovat aina rinnalla, toivottavasti.
   Olen muuttunut myös näiden kolmen vuoden aikana ihan eri ihmiseksi. Olen kasvanut henkisesti todella paljon, ja oppinut tältä pieneltä paikkakunnalta paljon. Olen saannut kokenut suuria menetyksiä, mutta myös hulvattomia iltoja kavereiden kanssa. Koulu ei ole ollut niin isona osana, mutta olen jaksanut edes vähän petrata numeroihin.
   Kurjaa jättää tämä kaikki. Toisaalta on ihanaa päästä niistä ei - ihanista ihmisistä eroon, mutta toisaalta on kamalaa jättää se meidän oma turvallinen luokka. Onneksi on kesäloma aikaa tavata kavereita ja pitää hauskaa ja sitten vasta alkaa miettimään sitä aikuisuutta. Minä kun en tiedä ollenkaan, minne pääsen opiskelemaan ja minne menen.
   Minusta tuntuu, että näistä viimeisistä kahdesta viikosta tulee ylä-asteen parhaat ja ikimuisoiset!

Koulussa on helppoa kun kaikki kokeet on saatu tehtyä. Lähdettiin Jaffan kanssa metsään ja sen jälkeen irtojuoksuttamaan kentälle. Napsin kuvia ja videoita ja videosta on tulossa kooste kun jaksan sen koneelle ladata.